Johdon kontrollijärjestelmät ja kokeilukulttuurin mahdollistaminen

Aikaisemmassa postauksessa perehdyttiin Robert Simonsin johdon ohjausjärjestelmämalliin, joka tekee eron neljän eri kontrolli- ja ohjausjärjestelmätyypin välille. Näiden väliset suhteet vaikuttavat koko organisaation kulttuuriin. Tämä postaus tarkastelee niiden mahdollistamaa kokeilukulttuuria, jonka syntyyn varsinkin interaktiiviset kontrollijärjestelmät vaikuttavat.

Kokeilukulttuurin luominen ja sen edistäminen Suomessa oli yksi vuonna 2015 Sipilän hallituksen laatiman hallitusohjelman kärkihankkeista. Sen nostaminen keskeiseksi osaksi hallitusohjelmaa teki Suomesta yhden maailmanlaajuisista edelläkävijämaista kokeilukulttuurin luomisessa. Tavoitteeksi määriteltiin innovatiivisten ratkaisujen löytäminen yhteiskunnan, palveluiden kehittäminen ja omatoimisuus sekä yrittäjyys. Kyse on julkisen puolen kokeilukulttuurin kehittämisestä, jonka avulla voidaan nopeuttaa reagointia ja ennakointia yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuissa ja edistää hallituksen strategisia tavoitteita.

Simonsin ajatuksia ovat myös tasapainottelu organisationaalisten jännitteiden välillä, joista yksi on mahdollisuuksien ja huomion välinen jännite. Tuntuu, että mahdollisuuksia on tänä päivänä vähän liikaakin. Jos mietitään vaikka nuorta, jonka tulee valita mihin opinahjoon hakee opiskelemaan, mikä ohjaa hänen tulevaisuutensa suuntaa merkittävästi. Nykypäivänä nuorilla on todella suuri määrä mahdollisia eri reittejä valittavanaan. Samalla tapaa yrityksillä on jatkuvasti valittavanaan eri mahdollisuuksien väliltä, mihin suuntaan se haluaa mennä. Se luo haasteen jo ennestäänkin niukalle resurssille: johdon huomiolle ja ajalle. Mihin mahdollisuuksiin ja suuntiin kiinnittää huomiota ja mille antaa aikaa ja kohdistaa muita resursseja? Yhtenä työkaluna tämän välillä tasapainotteluun voi toimia tunnusluku return on management (ROM), joka saadaan, kun vapautetun tehokkaan organisationaalisen energian määrä jaetaan siihen käytetyn johdon huomion määrällä. Huomio tulisi kiinnittää sellaisiin mahdollisuuksiin, jossa ROM on mahdollisimman korkea.

Jotta organisaatiossa voidaan luoda sellainen ilmapiiri, että kokeilut ovat mahdollisia ja innovaatioihin voidaan pyrkiä, tulee johdon onnistua löytää tasapaino sen välillä, miten paljon huomion annetaan kiinnittyä tavoitteista myös mahdollisuuksien löytämiseen. Tämä voidaan mahdollistaa oikeanlaiset kontrollijärjestelmät valitsemalla, ja viestimällä mittareiden avulla organisaation jäsenille siitä, mihin johto haluaa huomion kiinnittyvän. 

 Emma K.

 Lähteet:

 Simons, Robert (1999) Performance measurement & control systems for implementing strategy. Prentice Hall, New Jersey

https://kokeilevasuomi.fi/karkihanke

https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf/75d94d8d-15c9-405a-8a9b-eca4987b635e/Hallitusohjelma_27052015.pdf.pdf

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itseohjautuvuuden motivaatioteoria - Self-determination Theory

Kuva
Aikaisemmassa Simonsin levers of control -ohjausjärjestelmämallia käsittelevässä blogipostauksessa puhuttiin eri ohjausjärjestelmistä. Uskomusjärjestelmien kohdalla viittasin niiden keskittyvän enemmänkin ihmisten käyttäytymisen ohjaamiseen muiden järjestelmien keskittyessä tavoitteiden saavuttamiseen. Ihmisen käyttäytymistä tarkastellessa motivaatiolla on merkittävä rooli, joten haluan nyt puhua vähän motivaatiosta. Perinteinen näkökulma motivaation tarkasteluun keskittyy vain sen voimakkuuteen, kun nykyinen näkökulma tuo tarkasteluun mukaan lisäksi motivaatiotyyppiin huomion kiinnittämisen. Haluankin esitellä kahden professorin Edward Decin ja Richard Ryanin itseohjautuvuuden motivaatioteorian, joka jakaa motivaation eri motivaatiotyyppeihin.   Teorian lähtökohtana on se perusoletus, että ihminen on kasvuorientoitunut ja aktiivinen sosiaalinen olento, jolla on luontainen taipumus uusien haasteiden etsimiseen ja pyrkiminen niitä kohti. Kun ihmisen psykologiset perustarpeet ...
Lue lisää

Strategisen ohjauksen vaikutus motivaatioon

Kuva
Viime blogipostaus esitteli Decin ja Ryanin itseohjautuvuuden motivaatioteorian ja sen eri motivaatiotyypit. Tässä postauksessa puhumme vielä lisää eri motivaation tyypeistä, sekä mitä tekemistä niillä on strategisen ohjauksen kanssa. Esimiehillä on tärkeä rooli siinä, mihin suuntaan yrityksen työntekijöitä halutaan ohjata. Valitut johtamismenetelmät, suoritusmittaristot, palkitsemismenetelmät kuten palkkiot ja kehut – kaikki vaikuttavat ihmisten motivaatioon, ja ohjaavat organisaation toimintaa valittua suuntaa kohti. Viime postauksessa todettiin, että parasta olisi pyrkiä kohti mahdollisimman autonomista motivaatiota. Miksi näin on? Kontrolloitua motivaatiota ja amotivaatiota pidetään heikompilaatuisena motivaationa. Sen liitetään olevan yhteydessä muun muassa huonompaan tuottavuuteen, vähäisempään luovuuteen, heikompaan oppimiseen ja lojaliteettiin. Motivaation ollessa kontrolloitua yksilö kokee usein myös enemmän tyytymättömyyttä palkitsemista kohtaan ja sitoutuu toiminna...
Lue lisää

Mitä asiakaskeskeisyydellä tarkoitetaan?

Kuva
Asiakaskeskeisyys ei ole uusi termi, mutta huomaan sitä käytettävän yhä useammin eri tilanteissa, kuten digitaalisessa markkinoinnissa, asiakkaan elinkaaren määrittämisessä, sekä asiakaskokemuksen luomisessa. Minusta kuitenkin tuntuu, että usein termiä käytetään ymmärtämättä mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Yksinkertaistettuna asiakaskeskeisyydellä tarkoitetaan filosofiaa, jossa asiakas on kaiken tekemisen keskiössä, ja syynä miksi organisaatio on ylipäätään olemassa. Asiakaskeskeisyyden omaksuminen auttaa luomaan arvoa yritykselle, auttaa sitä erottumaan kilpailijoista ja luomaan ylivertaisia asiakaskokemuksia. Määrittelemällä asiakaskeskeisyyden, tehdään kuitenkin vain pintaraapaisu käsitteeseen. Organisaation tulee toimia tietyllä tavalla ollakseen aidosti asiakaskeskeinen. Oleellista on, että asiakaskeskeinen organisaatio todella ymmärtää asiakkaitaan. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että asiakaskeskeisyys on strategia, sekä kulttuuri. ”Asiakas on kuningas” on...
Lue lisää