Itseohjautuvuuden motivaatioteoria - Self-determination Theory

Aikaisemmassa Simonsin levers of control -ohjausjärjestelmämallia käsittelevässä blogipostauksessa puhuttiin eri ohjausjärjestelmistä. Uskomusjärjestelmien kohdalla viittasin niiden keskittyvän enemmänkin ihmisten käyttäytymisen ohjaamiseen muiden järjestelmien keskittyessä tavoitteiden saavuttamiseen. Ihmisen käyttäytymistä tarkastellessa motivaatiolla on merkittävä rooli, joten haluan nyt puhua vähän motivaatiosta.

Perinteinen näkökulma motivaation tarkasteluun keskittyy vain sen voimakkuuteen, kun nykyinen näkökulma tuo tarkasteluun mukaan lisäksi motivaatiotyyppiin huomion kiinnittämisen. Haluankin esitellä kahden professorin Edward Decin ja Richard Ryanin itseohjautuvuuden motivaatioteorian, joka jakaa motivaation eri motivaatiotyyppeihin. Teorian lähtökohtana on se perusoletus, että ihminen on kasvuorientoitunut ja aktiivinen sosiaalinen olento, jolla on luontainen taipumus uusien haasteiden etsimiseen ja pyrkiminen niitä kohti. Kun ihmisen psykologiset perustarpeet on tyydytetty, seuraa sen jälkeen itseohjautuva autonominen motivaatio. Psykologiset perustarpeet ovat autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus. Yksilön toiminta pohjautuu tunteelle omasta valinnasta, yksilö haluaa olla pätevä ja kyvykäs omassa toiminnassaan ja yksilö haluaa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

 

Itseohjautuvuuden motivaatioteoriassa motivaatiotyypit jaotellaan amotivaation, ulkoiseen motivaatioon ja sisäiseen motivaatioon. Ulkoinen motivaatio jaotellaan vielä spesifeimpiin motivaatiotyyppeihin ulkoiseen säätelyyn, pakotettuun säätelyyn, identifioituun säätelyyn ja integroituun säätelyyn. Perinteisesti jaottelu on tehty sisäisen ja ulkoisen motivaation välille, mutta tämä teoria tekee eron enemmänkin kontrolloidun ja autonomisen motivaation välille.

Ulkoisen ja pakotetun säätelyn nähdään olevan kontrolloitua motivaatiota. Ulkoisella säätelyllä tarkoitetaan toiminnan tekemistä palkkion tai ulkoisen rangaistuksen pelon takia. Pakotettu säätely sen sijaan ohjaa yksilön toimintaa sen voimalla, että yksilö pyrkii välttämään syyllisyyden tunteen tai haluaa muuten tulla hyväksytyksi yhteisössään.

Muut ulkoisen motivaation tyypit ovatkin jo autonomisen motivaation muotoja. Näitä kohti tulisi siis pyrkiä. Identifioitu säätely viittaa siihen, että yksilö samaistuu toiminnan tavoittamiseen ja arvostaa sitä, kokee sen jo jollain tasolla merkitykselliseksi. Integroidun säätelyn tyypissä toiminta on olennainen osa yksilön minuutta, ja lähtöisin yksilöstä itsestään vastaten yksilön arvomaailmaa. Se eroaa kuitenkin sisäisestä motivaatiosta niin, että toimintaa ohjaa aina ulkoinen motiivi, eikä sitä tehdä pelkästään sen mielekkyyden vuoksi, niin kuin sisäisessä motivaatiossa. 

Emma K.

Lähteet:

Lehtivuori, Aki (2019) Motivaatio asiantuntijatyössä: Itseohjautuvuuden teorian näkemys yksilön motivaatioon. Asiantuntijaorganisaatiot verkostoissa -luento 4.9.2019, Pori.

Deci, Edward L. – Olafsen, Anja H. – Ryan, Richard M. (2017) Self-determination theory in work organizations: The state of a science. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Beahviour. Vol 4. 19–43.

Kuva:

Lehtivuori, Aki (2019) Motivaatio asiantuntijatyössä: Itseohjautuvuuden teorian näkemys yksilön motivaatioon. Asiantuntijaorganisaatiot verkostoissa -luento 4.9.2019, Pori.